Taito ja rohkeus toimia vuorovaikutuksessa eri kulttuurien välillä

 Mitä on kulttuurien välinen vuorovaikutus?
Miten vaalimme omaa kulttuuriamme?
Miten edistämme ja arvostamme kulttuurien moninaisuutta sekä yhteisöjen monikielisyyttä?
Mitä voimme oppia toisiltamme?

 

 

 

INTERKULTTUURINEN KOMPETENSSI

Termillä interkulttuurinen kompetenssi on monia määritelmiä. Tässä sillä tarkoitetaan  siltoja rakentavaa dialogia ja toinen toisiltaan oppivaa kulttuurien välistä vuorovaikutusta.

Lähtökohtana interkulttuurisuudelle on näkemys ihmisten yhdenvertaisuudesta ja universaaleista arvoista. Asenteet, arvot, herkkyys ja valmius oppia avointa toisen kohtaamista sekä yhteisöllinen oppiminen  ovat interkulttuurisen kompetenssin perusta. Kulttuurienvälinen toiminta, joka perustuu yksilön arvokasvatukseen ja itsereflektioon, on avain muutokseen ja osaamiseen. Kokemus luottamuksen syntymisestä sekä yhteisistä päämääristä ja toiminnasta ovat tärkeintä.

Interkulttuurinen kompetenssi mahdollistaa, että yksilöiden erilaisuus on arkipäivää ja kohtaamisen lähtökohta.

OSAAMISEN ERI ALUEET

Nykyisissä opetussuunnitelmien perusteissa on kuvattu runsaasti erilaisia interkulttuurisia valmiuksia. Näitä ovat esimerkiksi äidinkielessä ja kirjallisuudessa oman kulttuurin ja kielen arvostaminen ja vieraiden kielten opetuksen tarjoama valmius toimia erikielisissä viestintätilanteissa. Perusopetuksen kieltenopetuksen tavoitteena on myös  kulttuurienvälisen toimintakyvyn muodostuminen.

Kulttuurien moninaisuuteen ja sen arvostukseen liittyvät yhteisöjen monikielisyys ja yksilöiden useakielisyys. Lähtökohdaksi tulisi ottaa kieli- ja kulttuuritietoisuus kaikessa opetuksessa ja oppimisessa. Samalla oppilaiden kielellinen monimuotoisuus tehdään kuuluvaksi ja näkyväksi.

Aidosti interkulttuurinen koulu voi rakentua vain koko kouluyhteisön yhteisin panoksin ja ponnistuksin. Jokaisen oppijan kulttuurien tulisi saada tilaa ja näkyvyyttä. Olisi myös tiedostettava erilaiset tiedonhankinnan tavat (kuva, ääni, liike, sana) ja tulisi huolehtia, että kouluissa huomioitaisiin eri aistialueet, symbolijärjestelmät ja tiedonkäsitykset, ja niihin kietoutuvat kulttuuriset ainekset ja asetelmat. On tärkeää myös tunnistaa, mitä valtarakenteita ja viestinnällisiä rakenteita liittyy koulun opetuskieleen.

 

Kouluyhteisön tulisi kannustaa sekä oppijoita että opettajia kyseenalaistamaan ja arvioimaan kriittisesti kulttuurikäsityksiä ja niihin liittyviä arvoja ja asenteita, erityisesti omia kulttuurikäsityksiämme. Kulttuurien esittely ja ihmettely mahdollisten  stereotypioiden ja puutteellisten tietojen valossa eivät riitä interkulttuuriseen kasvuun. Pitää kysyä

  • Miten kulttuureista ja kulttuurien kohtaamisista puhutaan?
  • Mitä tarkoitusperiä puheella ja esityksillä tavoitellaan?
  • Kenen silmin ja näkökulmista asioita tarkastellaan?
  • Ketkä ovat meitä ja ketkä toisia?
  • Millaisia arvoja on niiden taustalla?
  • Mitä kyseisestä kulttuurista todella tiedetään ja ovatko tarkoitusperät aidosti hyvää tarkoittavia? Entä tiedetäänkö ylipäätään, mitä hyvällä tarkoitetaan ja onko käsitys yhteinen?

 

Lähteet

Jääskeläinen, L. & Repo, T.(toim.) 2011 Koulu kohtaa maailman, Mitä osaamista maailmankansalainen tarvitsee? Kuopio: Opetushallitus

Vastaa